|
 SuomenAkustiikkakeskus Oy
|
Lempäälä, Toijala ja Valkeakoski
Etusivu | Raporttiteksti
Melukartat
| Melua kuvaavaa suuretta, äänitasoa, mitataan desibeleinä (dB). Ympäristömelun kuvaamiseen käytetään yleisimmin ns. keskiäänitasoa (ekvivalenttitasoa) LAeq, jossa hetkittäiset äänen voimakkuuden vaihtelut on tasoitettu ja eri korkuiset osaäänet painotettu korvan herkkyyttä vastaavalla tavalla (ns. A-painotus). Näin ilmaistaan esimerkiksi päiväajan keskiäänitaso. Yksittäiset meluhuiput ovat melutasoltaan korkeampia kuin keskiäänitaso ja hiljaiset jaksot selvästi alempia. |
|
|
|
Melukartoissa on esitetty Pohjoismaisia liikennemelun laskentamalleja käyttäen lasketut päiväajan keskiäänitasot. Laskennassa on huomioitu tien melupäästö ja suuntaavuus, maastomuodot ym.äänen leviämiseen vaikuttavat tekijät. |
| Karttojen värikoodit noudattavat "liikennevaloperiaatetta" siten, että asuinalueiden ohjearvon enintään 5 dB alittavat alueet on merkitty vihreällä, ohjearvon enintään 5 dB ylittävät alueet keltaisella ja yli 5 dB ylittävät alueet punaisen eri sävyillä. Sinisellä on merkitty virkistys- ja luonnonsuojelualueiden ohjearvon enintään 5 dB ylittävät alueet. Kussakin 5 dB -vyöhykkeessä on tarkemman lukemisen helpottamiseksi erisävyinen 1 dB levyinen raita keskellä vyöhykettä. Esimerkiksi vyöhyke 55-60 dB on näin jaettu kolmeen alivyöhykkeeseen: 55-57 dB, 57-58 dB ja58-60 dB. Ylimmässä vyöhykkeessä erisävyinen raita tarkoittaa tämän alarajaa yli 5 dB suurempia arvoja. |
|
|
| Nykyiset meluesteet on merkitty karttoihin sinisin viivoin ja lisämeluntorjuntaesimerkeissä mahdolliset uudet meluesteet valkoisin viivoin |
Päiväajan keskiäänitaso (LAeq) nykyisin meluestein vuoden 2001 liikenteellä
Päiväajan keskiäänitaso (LAeq) nykyisin meluestein vuoden 2010 liikenteellä
Esimerkkejä meluntorjunnan lisäämiskeinoista
Ver 1.1 - 17.4.2002